Huh ja hah
Onpas ollut touhukas loma. Uudessa ihanassa kodissa vietetty ensimmäinen kesä on ollut melkoista löytöretkeilyä. On löytynyt mansikkamaan pätkä, joka ei tosin tuonut enää marjaa. Raparperipensas, viinimarjapuska metsän puolelta ja karviaismarjoja. Monenmoista kukkaa ja rikkaruohoa kukkapenkistä. Kukkapenkin laitto jäi kyllä ensi vuodelle samoin kuin moni muukin asia, joita kuvittelin tekeväni kesällä. Paljon on kuitenkin tehty, vaan ei työt tekemällä lopu.
Loman toiseksi viimeinen päivä menossa. Tai no edelliset kolme päivää olen tehnyt enemmän ja vähemmän suunnittelu- ja valmistelutyötä. Netin aarreaitat ja elokuun opettajien täydennyskoulutukset virittävät kohti tulevaa syyslukukautta. Olisi kiva jo päästä tekemään koulutyötä oppilaiden kanssa. Veso-päivä on jo ylihuomenna, valmistelua ja tutustumista uuteen lukuvuoteen, työkaveriin ja uusiin ekaluokkalaisiin.
Pitäisi opetella nauttimaan hetkistä, kun voisi vain olla. Yritin tänään. Istuin portailla KAKSI minuuttia auringosta nauttien ja sitten se iski päälle. Tunne ja häärääminen jota on jatkunut tämän viimeisen lomaviikon, siltä osin kuin kotona olen ollut. Aloitan tuolla tuota hommaa, ja toisaalla toista, lopulta lähden tekemään kolmatta, huomaten, että kaikki aloittamani hommat on kesken. Työlistalla on karsinan siivousta, huonojen heinien karsimista, hevosenkengän pesua, koulutyön suunnittelua, tarhasta kivien keruuta, vesiä hevosille, siivousta, pyykkäystä, auton pesua ja suunnittelua kuinka vielä teen käsitöitä, laitan ruokaa, lähden poimimaan mansikkaa ja ratsastan, kunhan saan kengät takaisin hepan jalkaan. Muina päivinä tuo ratsastus onkin ollut oivaa puuhaa. Tekemistä, jonka aikana ei yksinkertaisesti pysty tehdä mitään muuta kuin ratsastaa, ei edes suunnitella mitä teen, kun olen ratsastanut.
Nyt yritän taas nauttia olemisesta terassilla, josko kuitenkin ottaisin kutimen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti