Meille muutti hevosia

Iih, vinhgahtaa Yatzy, jos Masa käy nuuhkaisemassa. Ei koskaan silloin kun nään, vaan kun olen juuri kääntänyt selän, tai ehtinyt tarhalta talliin. Aina kun katson, molemmat syö tai nuhkii maata ja tutkii uutta tarhaansa. Laitumella molemmat keskittyvät syömiseen.

On onni omistaa hevonen, joka ei kaipaa kaverin perään. Toinen päivä uudessa kodissa ja haen Masan liikutusta varten. Alkuun Yatzy jää portille ja Masa hirnuu kaveria, mutta kun pääsen pihaan Yatzya ei näy portilla ja Masakin rauhoittuu. Ratsastaessa Yatzy syö tyytyväisenä metsikön takana.

Heppojen suhteen kaikki hyvin. Tai kengittäjä täytyy kutsua aiottua aiemmin, kun Masa ilmeisesti luuli, että talliin ei saa tulla kengät jalassa ja jätti ne heti ensimmäisenä päivänä laitumelle. Mutta voi kenttä. Se on pehmeä kun hiekkaranta, ei kiva. Aivan liian hienoa hiekkaa. Tutkaillaan, josko vähän lanataan pintaa pois ja sitten kivituhkaa päälle.

Uudelleen tutustuminen kapistuksiin rautakanki ja viikate

Kaksi päivää siihen, että meille kotiutuu kaksi hevosta. On sitä odotettu! Tällä viikolla on tekemistä riittänyt. On teroteltu aitatolppia, lyöty niitä maahan, valmisteltu karsinat, ostettu kauraa ja kivennäisiä. Heinäpaaleja ja turvetta on ollut jo useamman kuukauden ajan.

Kropassa tuntee, että on taas tullut tehtyä tavallisesta poikkeavia liikkeitä kirveen, rautakangen ja vähän viikatteenkin kanssa. Ankarasti mietin, että onko jotain oleellista unohtunut ennen heppojen tuloa.