Loma lopuillaan

Huh ja hah

Onpas ollut touhukas loma. Uudessa ihanassa kodissa vietetty ensimmäinen kesä on ollut melkoista löytöretkeilyä. On löytynyt mansikkamaan pätkä, joka ei tosin tuonut enää marjaa. Raparperipensas, viinimarjapuska metsän puolelta ja karviaismarjoja. Monenmoista kukkaa ja rikkaruohoa kukkapenkistä. Kukkapenkin laitto jäi kyllä ensi vuodelle samoin kuin moni muukin asia, joita kuvittelin tekeväni kesällä. Paljon on kuitenkin tehty, vaan ei työt tekemällä lopu.

Loman toiseksi viimeinen päivä menossa. Tai no edelliset kolme päivää olen tehnyt enemmän ja vähemmän suunnittelu- ja valmistelutyötä. Netin aarreaitat ja elokuun opettajien täydennyskoulutukset virittävät kohti tulevaa syyslukukautta. Olisi kiva jo päästä tekemään koulutyötä oppilaiden kanssa. Veso-päivä on jo ylihuomenna, valmistelua ja tutustumista uuteen lukuvuoteen, työkaveriin ja uusiin ekaluokkalaisiin.

Pitäisi opetella nauttimaan hetkistä, kun voisi vain olla. Yritin tänään. Istuin portailla KAKSI minuuttia auringosta nauttien ja sitten se iski päälle. Tunne ja häärääminen jota on jatkunut tämän viimeisen lomaviikon, siltä osin kuin kotona olen ollut. Aloitan tuolla tuota hommaa, ja toisaalla toista, lopulta lähden tekemään kolmatta, huomaten, että kaikki aloittamani hommat on kesken. Työlistalla on karsinan siivousta, huonojen heinien karsimista, hevosenkengän pesua, koulutyön suunnittelua, tarhasta kivien keruuta, vesiä hevosille, siivousta, pyykkäystä, auton pesua ja suunnittelua kuinka vielä teen käsitöitä, laitan ruokaa, lähden poimimaan mansikkaa ja ratsastan, kunhan saan kengät takaisin hepan jalkaan. Muina päivinä tuo ratsastus onkin ollut oivaa puuhaa. Tekemistä, jonka aikana ei yksinkertaisesti pysty tehdä mitään muuta kuin ratsastaa, ei edes suunnitella mitä teen, kun olen ratsastanut.

Nyt yritän taas nauttia olemisesta terassilla, josko kuitenkin ottaisin kutimen mukaan.

Meille muutti hevosia

Iih, vinhgahtaa Yatzy, jos Masa käy nuuhkaisemassa. Ei koskaan silloin kun nään, vaan kun olen juuri kääntänyt selän, tai ehtinyt tarhalta talliin. Aina kun katson, molemmat syö tai nuhkii maata ja tutkii uutta tarhaansa. Laitumella molemmat keskittyvät syömiseen.

On onni omistaa hevonen, joka ei kaipaa kaverin perään. Toinen päivä uudessa kodissa ja haen Masan liikutusta varten. Alkuun Yatzy jää portille ja Masa hirnuu kaveria, mutta kun pääsen pihaan Yatzya ei näy portilla ja Masakin rauhoittuu. Ratsastaessa Yatzy syö tyytyväisenä metsikön takana.

Heppojen suhteen kaikki hyvin. Tai kengittäjä täytyy kutsua aiottua aiemmin, kun Masa ilmeisesti luuli, että talliin ei saa tulla kengät jalassa ja jätti ne heti ensimmäisenä päivänä laitumelle. Mutta voi kenttä. Se on pehmeä kun hiekkaranta, ei kiva. Aivan liian hienoa hiekkaa. Tutkaillaan, josko vähän lanataan pintaa pois ja sitten kivituhkaa päälle.

Uudelleen tutustuminen kapistuksiin rautakanki ja viikate

Kaksi päivää siihen, että meille kotiutuu kaksi hevosta. On sitä odotettu! Tällä viikolla on tekemistä riittänyt. On teroteltu aitatolppia, lyöty niitä maahan, valmisteltu karsinat, ostettu kauraa ja kivennäisiä. Heinäpaaleja ja turvetta on ollut jo useamman kuukauden ajan.

Kropassa tuntee, että on taas tullut tehtyä tavallisesta poikkeavia liikkeitä kirveen, rautakangen ja vähän viikatteenkin kanssa. Ankarasti mietin, että onko jotain oleellista unohtunut ennen heppojen tuloa.

Operaatio ratsastuskenttä

Minä päätin jo talvella, että Yatzy ei muuta kotiin ennen kuin kotona pystyy ratsastaa täysipainoiseati. Mielestäni tämä vaatii ratsastuskentän. Onneksi edelliset omistajat olivat aloittaneet jo pohjatyöt: metsä oli kaadettu, kannot poistettu ja alustaa tasattu. Koko kevään tutkin nettiä ja selvittelin asioita. Toukokuussa sovittiin kaivinkneurakoitsojan kanssa urakasta.

Salaojahiekat ja putket odottavat.

Heti kesäkuun alussa kaivinkpne saapui kentälle. Ensimmäisenä päivänä oli salaojat paikallaan ja osittain kentän kaatoja aloitettu tehdä. Toisena päivänä nousi muutama valtava kivi irti, jotta kentästä saataisiin mahdollisimman iso. Sitten tuli hiekkaa, hiekkaa ja aina vaan hiekkaa. Kolmantena päivänä vielä lisää hiekkaa ja tasoittelua. Ja siinä se on.

Ennen viimeisiä tasoituksia.

Tämä on nyt tehty kevyelle yksityiskäytölle, halvemmalla. Nyt vain toivon, että kenttä on todella sopivan joustava, kova ja kestävä. Ensi viikolla siinä otetaan ensimmäiset askeleet hevosen kanssa, mutta lopulta vasta ensimmäisen talven jälkeen näkee, millainen kenttä meillä todella on. 

Opettajan kesäloma

Kaivattu, odotettu, pelätty, haaveiltu, kadehdittu OPETTAJAN KESÄLOMA

Nyt se sitten alkoi. Kauan odotettu kesäloma. Loma toi monenlaisia odotuksia ja ajatuksia jo vuosi sitten, kun selvisi, että kesä 2015 tuo tullessaan ihka ensimmäisen palkallisen kesäloman. Palataan ajassa edelliseen reilun kahden kuukauden lomaan. Saan palata lähes kaksikymmentä vuotta taaksepäin. Olin silloin ala-asteella. Kesä täyttyi kutakuinkin hevosista, ratsastuksesta, pesäpallosta ja maalaiselämästä niin kotona kuin mökilläkin. Samanlaista kesää olen uhannut viettää tänäkin vuonna 2015.

Mitä on mahtunut sitten tähän välille? Lähes kaksikymmentä vuotta ja kesää. Pesäpalloa on ollut aina kesäisin - mukavia joukkueita, leppoista reenailua ja pelailua. Heppailuakin on ollut aina. Välillä siitä jopa maksettiin, eli tallilla kesätöissä, jopa maatalouslomittajana - on muuten työ, jonka tekijöitä todella arvostan, varsinkin jos työskennellään niin kuin usein, aamu- ja ilta-askareilla. Lisäksi siivosin eläinlääkärin vastaanottoa, joinain kesinä toimin myös uimaopena. Liikunta-alalta valmistumisen jälkeen kesät on täyttänyt urheiluopistomaailma. Monta kesää ja monta kurssia, leiriä ja ohjaus ja suunnittelutuntia takana.

En ole koskaan ollut oleilija yliopisto-opintojen aikana ohjasin yliopistoliikuntaa ja järjestelin kursseja siten, että pystyin olemaan syyslomia, hiihtolomia, pääsiäisiä välillä joululomia TÖISSÄ. Yliopistollahan ei tunneta syys- eikä hiihtolomaa, mutta tarkalla ennakko-organisoinnilla ja muutamalla täydentävällä tehtävällä sain työloman itselleni järjestettyä joka vuosi. Samoin keväällä työt piti aloittaa mahdollisimman aikaisin. Pitihän sitä opiskelijan saada rahaa rahoittaakseen harrastaminen.

Kun kolmas opiskelijavuosi OKL:n syövereissä oli takana, kaikki pakolliset läsnäoloa vaativat kurssit suoritettu ja kesätyöt Kuortaneella pääsivät vauhtiin, tuli eteen työtarjous, Vuoden sijaisuus luokanopena. Savonlinnaan palaaminen oli 90% varmaa keväällä, vaikka työhakemuksia jo kirjoittelinkin. Ohjelmassa olisi ollut vielä tekstiilityön aineopinnot, mutta pitihän sitä töihin jo päästä. Eikä kaduta yhtään, samassa veneessä edelleen. Opiskelevasta työnarkomaanista tuli työtätekevä opiskelunarkomaani. Gradua ja terveystietoa, niissä riitti puuhaa iltaisin ja viikonloppuisin. Vuosi sitten loppui tutkintoon tähtäävä opiskelu. Onneksi on lyhyt kurssit ja monenlaisa ajatuksia tulevaisuuteen opiskelurintamallakin. Nuorena opettajana olen toiminut määräaikaisessa työsuhteessa tai sijaisopettajana, joka on tarkoittanut työsuhteen katkeamista kesän ajaksi. Vaihtoehtona siis työttömyys tai kesätyöt. Työttömyys ja liiton rahoille jääminen ei oikein istu minulle, siispä kesätöihin! Onnekseni olen saanut työskennellä työpaikoissa, joissa viihdyn.

Palataanpa vuoteen 2015. Keväällä alkaa kohina, SOME täyttyy opettajakollegoiden linkityksistä opettajan kesäloman tarpeellisuudesta työssäjaksamisen kannalta ja opettajan palkkauksen muodostumisesta. Kolmas opettajavuosi, kesät kesätöissä, joinain vuosina syyslomat ja hiihtolomatkin töissä. Tänä toukokuussa allekirjoitan kaikki nuo kesälomaa puolustavat tekstit. Oli olo, että ihan oikeasti on loman tarpeessa: väsy painoi ja asioita unohtui, muistin kuitenkin päästää oppilaat ansaitsemalleen kesälomalle.

Lauantai aamu, aurinko paistoi kevätkirkko päivä. Heräsin innokkaana, kirkkoon ja todistusten jako, sitten se alkaa LOMA! Lauantaina oli ihana ilma ja yliannostus jäätelöä, kunhan vaan maltoin koululta poistua. Sunnuntai meni siinä puuhastellessa, kävi jo ajatus mielessä siitä kuinka kesä hujahtaa liian nopeasti. Ohjelmaa ja tekemistä on liikaa. Maanantain tunteet ja ajatukset harhailikin hyvin kummallisissa asioissa. Aamun Jes, nyt on loma -fiiliksestä raparperikiisselin ja kermavaahdon kanssa, vesisateiseen kauppamatkaan ja huonoon omatuntoon siitä, ettei ole töissä. Toivottavasti tämä tästä tasoittuu ja opin olemaan myös lomalla! Josko tänä kesänä opiskelisi sitten tätä lomailua! Ja ainahan sitä voi vähän suunnitella ensi lukuvuotta ja käydä koululla kaappeja siivoilemassa, jos siltä tuntuu!

Ansaittua lomaa kaikille opettajille! Nauttikaahan siitä, minäkin yritän!

                                          Maistuu kesältä!